Bussimatkailua Sambiassa
Lusakassa
tuli viivyttyä kauemmin kuin oli tarkoitus. Hoitelimme viisumit
Tansaniaan, järkkäilimme, hortoilimme, pähkäilimme ja hankimme
puuttuvis tarvikkeita. Uskoni postitoimintaan koki Lusakassa
järkytyksen. Dvd:n lähettäminen Suomeen oli aivan liian monimutkainen
toimenpide suoritettavaksi parissa päivässä. Sambian postilaitoksen
standardien mukaisen pakkauksen etsimiseen/rakentamiseen olisi mennyt jo
ikuisuus.
Lusaka ei ehkä ole niitä kaikkein edustavimpia pääkaupunkeja
maailmassa. Nähtävyyksiä ei oikeastaan ole muuta kuin Lusakan kadut,
ihmiset, vilinä ja ylenpalttinen sekamelska. Mutta yllättävän rauhassa
siellä sai päiväsaikaan kulkea, pimeällä emme edes yrittäneet.
Oikeestaan Lusakassa oli aika röttäsen hyvä viba. Tavattiin myös yksi
kollega Saksasta. Fillarireissaaja Saksasta. Kaveri polkee eteenpäin
germaanisella tyylillä. Kaikki vimpan päälle ajateltuna ja rakenneltuna.
Päiväbudjetti kokonaista 10 euroa. Toinen vuosi tien päällä jo
menossa.
Yritettiin myös vuokrata autoa. Se meni ihan käsille. Ekassa
autossa oli aikamoinen sähkövika. Toisessa taas ei toiminut neliveto ja
takaovikin irtosi. No onneksi saatiin rahat takaisin ilman sen kummempaa
vääntämistä.
Bussimatka Lusakasta South Luangan kansallispuiston luokse oli
hauska. Bussi hyvää sambialaista keskitasoa. Kaaos bussiasemalla huikea.
Onneksi epäluuloista sieluani rauhoitti bussiyhtiön oma saarnaaja, joka
messusi varsin kovaäänisesti mikrofooniinsa bussissa koko alkumatkan,
siunasi matkustajat ja toivotti kuskille herran suojelusta. Tunsin
rauhan saapuvan sieluuni. Usko on mekaniikan lakeja väkevämpi. "Jos
ostat kymmenen lippua tälle linjalle, saat seuraavan ilmaiseksi. Aamen.
Hallelujaa." Pokka ei pitänyt. Hävetti ihan perkeleesti.
South Luangwan kansallispuisto menee Posti-Jussin
kansallispuisto-rankingin ykköseksi. Kerrassaan lihaisa ja maisemaltaan
paras. Ensimmäistä kertaa yritin nukkua ihan konkreettisesti norsujen
kanssa samalla leirintäalueella.
Olemme lisänneet matkasuunnitelmiimme Ruandan ja Ugandan.
Osaksi sen takia että niin monet reissaajat ovat kehuneet näitä maita ja
osaksi sen takia, että haluan tuoda osaksi suomalaista työkulttuuria
norsunjalkataudin ja ebolan.
Aikuisten oikeesti eteläinen Afrikka on osoittautunut turistille hyvinkin helpoksi paikaksi matkustaa. Ihmiset ovat uskomattoman ystävällisiä, avuliaita ja asiat hoituvat aina, tavalla tai toisella. (Afrikkalaisella mittapuulla muhkea lompakko ei tietysti ole yhtään pahitteeksi. ) Koen olevani etuoikeutettu ja pirun kiitollinen näille ihmisille siitä, että saan olla heidän luonaan. En tullut parantamaan maailmaa, mutta ehkä muutama roponen lompsastani valuu tavallistenkin ihmisten taskuun.
| Gunter, the professonal |
Tätä lukiessa tulee ihan ikävä Afrikkaa -sitä energiaa ja ystävällisyyttä. Ihminen on aina ihminen vaikka voissa paistais! Miksi toi seepra kuvassa näyttää noin pelästyneeltä? Ootteko viuhahdellu siellä?
VastaaPoistaLotta
Muistui mieleen kuinka Jussi mainitsit reissustasi n. 3v sitten Elliotin rippijuhlissa. Kiva kun jaat kokemuksesi meille.
VastaaPoistaTake care.
t. anne