Polkupyöräpäiväkirjaa

Chile tour

1. päivä Windhoek-Tsumeb bussilla Katuturasta. Hallittua häslinkiä. Matkatavaroina myös 2 ruumisarkkua joista toinen pääkallopyöräni alla. Tsumebissa keskiyöllä. Matkatavarat kuskasmme ostoskärryllä majataloon. Poliisit tulivat kattomaan tilanteen.

2. Tsumeb-Tsintsbasis 68km. Yö leirintäalueella.

3. Keskellä ei mitään. 56km tylsää soratietä. Pirun kuuma. Alfonso hyytyy. Yö puskissa. Riisitonnikala oli hyvää. Vesi vähissä.

4. Keskellä ei mitään. Melkein auringonpistos. Pölyä. Tie on suht kamala. Tsetse-kärpäset, nuo verenhimoiset paskiaiset eivät tee pyöräilystä yhtään hauskempaa. Vesi tosi vähissä. Pääsemme vihdoinkin päätielle. Yhden paikallisen mukaan 5:n kilometrin päässä on kauppa ja leirintäalue. Osoittautuu että matkaa on lähes. 20km (mikä tuntui sadalta). Letkamme venähtää parin kilometrin mittaiseksi. Alfonso hyydähtää lopullisesti ja kiroaa koko ideaa tulla fillaroimaan Afrikkaan. Alfonso saa kyydin Namibian armeijalta seuraavaan kaupunkiin, Runduun. Me muut jäämme yöksi leirintäalueelle Mururaniin. Suihku, mikä ihana keksintö. Runduun matkaa vielä 140km. Sen me rykäisemme huomenna, jos tähdet ovat kohillaan. Tie on hyvä ja ruokaa ja vettä taas riittää. No problemos.

5. Matka Runduun menee heittämällä. Takatuuli, hyvä tie, ilma viileämpi ja loivaa alamäkeä. Ruokomajoja ja vilkuttelevia lapsia. Alfonso on sillä välin löytänyt Rundusta meille loistavan majatalon joen ääreltä. Vastarannalla näkyy Angola. Syömme illalliseksi krokotiilia. Kyllä sitä nälkäänsä syö, mutta ei kauheesti kehumista. Pehmeä sänky, mikä ihana keksintö. Huomenna on ansaittu lepopäivä. Persaus ja koivet huutaa jo armoa.

6. Rentoa löysäilyä altaan äärellä. Illalla grillaamme kanankoipia. Verrattuna krokon lihaan, bueno.

7. Varustaudumme tonnikalalla, pähkinöillä, riisillä ja muilla herkuilla. Lähdemme kohti uusia seikkailuja. Tie on mahtava. Pikkukyliä, kauniita maisemia ja mikä tärkeintä, ei aitoja. Poljemme vain 50km. Koitamme löytää luotettavilta lähteiltä kuulemamme leirintäalueen. Paikkaan ei ole minkäänlaisia opasteita. Paikallisten avulla löydämme perille. Paikka on tyhjä eli lopettanut toimintansa. Sopii meille. Pystytämme teltat joen rantaan. Syömme nuotion äärellä ja ihailemme uskomatonta tähtitaivasta.

8. Yö Afrikan tropiikissa oli hyytävän kylmä. Nukkumisesta ei tullut juuri mitään. Aamulla kaikki tavarat olivat aivan huurteessa. Nousin kukonlaulun aikaan ja väkersin nuotion. Hytisevä aamiainen ja taas matkaan. 95km, olemme aikataulussa. Poikien pitää päästä Botswanan puolelle, koska Namibian viisumi menee kohta umpeen. Aitoa Afrikkaa. Ei juuri mitään kehitystä sitten Tarzan elokuvien. Ruokomajoja ja karjaa. No tietysti vaatteet ja kännykät. Haemme vettä jostain virastotalosta. Paikalliset juovat jokivettä, joka ei ole ihan sitä eviania. Yövymme pellon laidalla. Purkkilihaa ja pottumuussia. Alkuruuaksi minestronikeittoa. Jälkkäriksi suklaata ja tujaus rommia. Gourmet! Huomenna 98km ja sitten saa taas levätä. Suuntana kehuttu reppureissaajamajapaikka, josta järkkäämme itsemme retkelle Botswanan puolelle Okavangoon. Toivottavasti mokorolla (kanootti).

9. Ngepi-camp. Viime rykäisy tuntui aika raskaalta mutta perille päästiin. Vastatuuli ja persaus ihan liekeissä. Saavuttiin pimeän laskeutuessa, mutta paikka vaikuttaa todella upeelta. Siis luonnonmukaiselta, tyylikkältä ja hyvinhoidetulta. Vessa ainakin oli ihan uskomaton tilataideteos. Köyhinä majoituimme leirintäalueelle joen rantaan. Virtahevot melskaavat, sirkat sirittelevät - mitä muuta voisi toivoa? Ostimme seuraavaa paivaa varten kaikkea grillattavaa, mutta jokin koira vei kaikki kun unohdimme pussin hetkeksi teltan viereen. No onneksi on vielä tonnikalaa. Nico, Alfonso ja Coloro on tosi mukavia tyyppejä. Nico on varsinainen seikkailijatyyppi. Vime vuonna oli Iranissa kiipeilemässä ja nyt jo suunnittelee melontamatkaa Antartiksella. Ei juo, ei polta ja muutenkin aika askeettinen jäbä. Nyt pitäisi päästä Botswanan puolelle. Kavereilla alkaa viisumi vanheta.

10, laiskottelua Ngepi-campissä. Käymme kanoottiretkellä Oksvangp-joella . Bongaamme norsuja, lintuja, virtahepoja ja maailman laiskimman krokotiilin. Alfonso on kipeänä. Huomenna lähdemme käymään Botswanassa. Pyörät jätämme säilöön.

11. Saamme kyydin Botswanan rajalle. Ja sitten rajavirkailija soittaa meille jatkokyydin. Yövymme leirintäalueella joen rannalla. Kanoottiretkemme menee pieleen koska joella alkavat vuotuiset kalastuskilpailut. Moottoriveneet pöristävät pitkin poikin ja luonto kiittää.

12. Herään siihen kun apinat melskaavat ja sotkevat paikkoja ilmasen lounaan toivossa. Soitamme edellispäivän kuskillemme ja lähdemme ihastelemasn Tsobilo Hillsin 3000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia. Matkalla tapaamme tutun retkueen. Näiden Landrover vuosimallia 1984 on lopettanut työsuhteensa, bensapumppu paskana. Pitkien huoltotoimien jälkeen kosla herää henkiin. Kalliomaalaukset jäävät aika lyhkäseksi. Hohhoijaa. Ei ihan mun juttu. Takaisin Namibiaan.

13. Aika polkea eteenpäin. Hyvästelemme Alfonson. Loma lopussa. Alffi liftaa Victorian putouksille ja lentää sitten kotiin. Me loput kolme poljemme kohti Caprivi-strippiä, ohutta kaistaletta Namibian koillisosassa. Alue on pitkälti kansallispuistoa ja eluloita piisaa. Saamme uskoteltua portin viranomaiset että pystymme iltapäivän aikana polkemaan 70km ennen pimeää ensimmäiseen kylään ja seuraavana päivänä 120km alueen ulkopuolelle. Ei elukoita. Yövymme puskassa kylän lähellä. Saamme seuraa nuotion äärelle yhdestä raajarikko-mykästä. Tarjoamme ruokaa ja kahvia. Mies jää nukkumaan nuotion ääreen.

14. Kamala päivä. Koko päivän meitä kiusaa leppymätön vastatuuli. Syömme liian huonosti. 20km ennen kansallispuiston rajaa alan voimaan todella pahoin. Syön pähkinöitä ja pinnistelen eteenpäin. Näemme ensimmäisen norsun ja varo hyeenoja-kyltin. Vaivaiset 8km jäljellä ja sama toistuu. Tuntuu että pyörryn. Alkaa pimenemään. Muutama norsu pelästyttää meidät pahanpäiväisesti. Tilanne on todella tukala. Ei todellakaan paikka johon pystytät telttasi. Onneksi löytyy karkkipussi. Ahmin kuin leijona. Voin paremmin. Suorastaan liidämme loppumatkan. On jo pilkkopimeää. Kongolassa poliisit saattavat meidät huoltoasemalle, jonka taakse pystytämme telttamme. Illalliseksi purkkilihaa ja makaroonia. Taivaallista. Tämän päivän tulen muistamaan aina.

15. Ensimmäinen kriisipalaveri. Nico on pyöräilijä. Hän haluaa polkea saavuttaakseen jotain. Mulle pyörä on väline ja Afrikka lomakohde. Hirvee vauhti ja aivan kamalia päiväetappeja. Ei mitään järkeä. Taas Nicolla polvet paskana. Ei usko milllään, ettei täma ole Tour de France. Pitäs ottaa iisimmin. Anivais, olemme Katima Mulilossa, vastarannalla on Zambia, oottelemme että Nico saa itsensä kuntoon ja lähdemme taas Botswanaan, Choben luonnonsuojelualueelle.

16. Herään yöllä virtahepojen rouskutukseen. Ne ovat rannalla kymmenen metrin päässä. Pelkään että ne syövät vahingossa telttani. Aamupäivällä lähdemme kohti rajaa. "Yllättäen" navakka vastatuuli." Nicon polvi ei kestä. Hän jää liftaamaan. Tapaamme taas rajalla. Kaunein raja-asema ikinä. Uskomattomat maisemat. Botswana. Choben kansallispuisto alkaa heti rajan jälkeen. Pyöräily on ehdottomasti kiellettyä. Alkaa jo pimenemään. Saamme viime tipassa liftin pick-upin lavalla. Huh. Kuski kaahaa kuin hullu, norsuja ja muita elukoita pomppii pitkin tietä. Kuski pysähtyy leijonien kohdalla ja peruuttaa melkein yhden päälle. Ei niin kiva fiilis olla matalalla lavalla turvattomana ja tuijottaa vittuuntunutta leijonaa parin metrin päästä. Saavumme Kasaneen. Autosta puhkeaa rengas. Etsimme Thebe-lodgea pilkkopimeässä. Taas kerran poliisit ohjaavat meidät perille. Syömme ravintolassa ja nukahdamme.

17. Ihana turistipäivä. En herännyt yöllä kuin kerran. Hoidamme asioita kylillä. Iltapäivällä lähdemme jokiristeilylle. Voi tuota eläimien määrää. Voiko olla mitään kauniimpaa? Vaikea kuvailla. Se on vain itse koettava. Palaamme telttapaikallemme. Naapuri kertoo että meidän paikallamme on ollut bileet. Paikka on aikamoinen sotku. Unohdimme kiireessä ruuat pöydälle ja paikallinen mangustipopulaatio piti juhlat. Eritoten tykkäsivät kaakaojauheesta ja leivästä. Virheistä oppii. Ehkä. Huomenna safarille.

18. Aamulla huomaamme etta alueella on liikuskellut muitakin elukoita kuin mangustit. Nicolta ja Colorolta on varastettu pyorailykengat ja (tyhja) rinkka. Myos alueen muut telttailijat ovat menettaneet tavaroitaan. Eli opetus kuului: pida tavarasi aina teltan sisapuolella. Poliisitpaikalle ja rutkasti turhaa paperityota. Safarilla lillumme ensin jokea pitkinja sitten siirrymme jeeppiin. Spottaamme matkan ensimmaisen leopardin. Illalla oppaat suorittavat eroottisluonteisen tanssiesityksen ja kertovat vanhoja tarinoita. Nuotion aarella ruoka maistuu ja viinikin. Nukun kuin tukki isossa teltassaja pehmealla patjalla.

19.Heratys 05.30 Ajelemme tovin ja moikkaamme paria leijonaa. Takaisin Kasaneen. Liftaamme Sambian rajalle ja sitten Livingstoneen.Valitsemme majapaikaksemme Jollyboys Backpackersin. Mukava paikka. Illalla lahdemme Coloron kanssa kuuntelemaan paikallista reggae-bandia. Jatkan viela yksikseni viela yhteen "yokerhoon"ja sitten viela toiseen,seuranani paikallinen kokki ja joku kuvataiteilija. Olen ainoa maitonaama koko yokerhossa. Pari ilolintua ja kongolaista timanttikauppiasta hatistellaan nopeasti pois kimpustani. Kotiudun ehka kolmelta.

20. Aikainen heratys. Paata kivistaa. Aamiaiseksi kylma siideri ja sitten kohti Victorian putouksia. Aika massiivinen naky. Teemme varsin vaivaloisen retken ylajuoksulla virtausten lapi putouksen reunalle. Huimaa. Illalla sahkokatkos, mika sopi minulle hyvin, vasyttikin aivan tarpeeksi.

21. Emme tee juuri mitaan. Laiskottelemme ja pelaamme pingista. Se on vaihteeksi mukavaa.

22. Lahdemme zambesi-joelle laskemaan koskia. Niita on aika monta. Pari on aikamoisia hornankattiloita. Muutama tipahtaa aina valilla veneesta ja kerran koko kanootti pyorahtaa ympari. Hauskaa mutta ei heikkohermoisille. Koko seikkailu tallenetaan dvd:lle, joka oli niin hyvin tehty etta se oli pakko ostaa.

23. Lahdemme Lusakaan, bussilla. Tie hyva ja bussi mallia luksus. Lusakan bussiasema on aika kaoottinen kokemus. Tavaramme (noin 18 laukkua ja 3 polkupyoraa) paketoidaan kaaoksen keskella kolmeen eri taksiin. Saavumme Flintstones Backpackersiin. Illalla ei mitaan erityista. Pari Mosia (paikallinen herkkuolut).