maanantai 13. elokuuta 2012

Bussimatkailua Sambiassa

Lusakassa tuli viivyttyä kauemmin kuin oli tarkoitus. Hoitelimme viisumit Tansaniaan,  järkkäilimme, hortoilimme, pähkäilimme ja hankimme puuttuvis tarvikkeita. Uskoni postitoimintaan koki Lusakassa järkytyksen. Dvd:n lähettäminen Suomeen oli aivan liian monimutkainen toimenpide suoritettavaksi parissa päivässä. Sambian postilaitoksen standardien mukaisen pakkauksen etsimiseen/rakentamiseen olisi mennyt jo ikuisuus.
Lusaka ei ehkä ole niitä kaikkein edustavimpia pääkaupunkeja maailmassa. Nähtävyyksiä ei oikeastaan ole muuta kuin Lusakan kadut, ihmiset, vilinä ja ylenpalttinen sekamelska. Mutta yllättävän rauhassa siellä sai päiväsaikaan kulkea, pimeällä emme edes yrittäneet. Oikeestaan Lusakassa oli aika röttäsen hyvä viba. Tavattiin myös yksi kollega Saksasta. Fillarireissaaja Saksasta. Kaveri polkee eteenpäin germaanisella tyylillä. Kaikki vimpan päälle ajateltuna ja rakenneltuna. Päiväbudjetti kokonaista 10 euroa. Toinen vuosi  tien päällä jo menossa. 

Yritettiin myös vuokrata autoa. Se meni ihan käsille. Ekassa autossa oli aikamoinen sähkövika. Toisessa taas ei toiminut neliveto ja takaovikin irtosi. No onneksi saatiin rahat takaisin ilman sen kummempaa vääntämistä. 
Bussimatka Lusakasta South Luangan kansallispuiston luokse oli hauska. Bussi hyvää sambialaista keskitasoa. Kaaos bussiasemalla huikea. Onneksi epäluuloista sieluani rauhoitti bussiyhtiön oma saarnaaja, joka messusi varsin kovaäänisesti mikrofooniinsa bussissa koko alkumatkan, siunasi matkustajat ja toivotti kuskille herran suojelusta. Tunsin rauhan saapuvan sieluuni. Usko on mekaniikan lakeja väkevämpi. "Jos ostat kymmenen lippua tälle linjalle, saat seuraavan ilmaiseksi. Aamen. Hallelujaa."  Pokka ei pitänyt. Hävetti ihan perkeleesti. 

South Luangwan kansallispuisto menee Posti-Jussin kansallispuisto-rankingin ykköseksi. Kerrassaan lihaisa ja maisemaltaan paras. Ensimmäistä kertaa yritin  nukkua ihan konkreettisesti norsujen kanssa samalla leirintäalueella. 

Olemme  lisänneet matkasuunnitelmiimme Ruandan ja Ugandan. Osaksi sen takia että niin monet reissaajat ovat kehuneet näitä maita ja osaksi sen takia, että haluan tuoda osaksi suomalaista työkulttuuria norsunjalkataudin ja ebolan.

Aikuisten oikeesti eteläinen Afrikka on osoittautunut turistille hyvinkin helpoksi paikaksi matkustaa. Ihmiset ovat uskomattoman ystävällisiä, avuliaita ja asiat hoituvat aina, tavalla tai toisella. (Afrikkalaisella mittapuulla muhkea lompakko ei tietysti ole yhtään pahitteeksi. ) Koen olevani etuoikeutettu ja pirun kiitollinen näille ihmisille siitä, että saan olla heidän luonaan. En tullut parantamaan maailmaa, mutta ehkä muutama roponen lompsastani valuu tavallistenkin ihmisten taskuun.


Gunter, the professonal




2 kommenttia:

  1. Tätä lukiessa tulee ihan ikävä Afrikkaa -sitä energiaa ja ystävällisyyttä. Ihminen on aina ihminen vaikka voissa paistais! Miksi toi seepra kuvassa näyttää noin pelästyneeltä? Ootteko viuhahdellu siellä?
    Lotta

    VastaaPoista
  2. Muistui mieleen kuinka Jussi mainitsit reissustasi n. 3v sitten Elliotin rippijuhlissa. Kiva kun jaat kokemuksesi meille.
    Take care.
    t. anne

    VastaaPoista