Azungu!

Terveisiä Malawi-maasta, missä lastentekohommat otetaan vielä vakavasti. Lapsia todellakin riittää. Kylien läpi polkiessa ei voi kuin ihmetellä tuota mukuloiden määrää. Ohitse polkeva valkonaama (azungu) on viikon kohokohta ja mekkala sen mukainen. Kylästä riippuen tervehdys kuuluu "how are you", "hello" tai "give me money", "give me my money" tai "give". 

Kovimmat ajat paikallisille koittavat joulukuun tienoilla kun edellinen sato on syöty ja seuraava vasta tuloillaan. 

Täällä on köyhäa,  mutta ihmiset ovat todella ystävällisiä, jopa ne normaalit business-korppikotkat. Ihmiset ovat mukavia  kaikkialla etelaisessa afrikassa, mutta Malawilaiset ovat  luku sinansa.

Matka Malawi-järvelle oli jälleen kerran persauksia hivelevä mutta antoisa. Mäkiä riitti ja tuuli sopivasti vastainen eli matka kesti oletettua pidempään. Yövyimme pusikoissa, majataloissa ja kerran jopa poliisiaseman lattialla.  

Malawi-järvi, Cape MacLear. Tästä on unelmoitu ja pitkään.  Mies tuhansien järvien maasta pääsee vihdoinkin lillumaan!  Hiekkarantsu, kylä, kalastajia, muutama azungu ja vesi sopivan lämmintä ja kossunkirkasta. Täällä on mukava snorklailla ja löhötä. Toverit Chilestä aloittivat sukelluskurssin. Taidanpa sukellella vielä itsekin. Jos jaksan, täällä paikassa alkaa  kummasti laiskottamaan. 

Olen alkanut katsastelemaan jo paikkoja sadekauden varalle. Suunnitelmissa on vuokrata talo kuukaudeksi tammi-helmikuussa kun on kuumaa ja kosteaa. Malawi-järven ranta ei olisi hassumpi vaihtoehto. 

Lontoon olympialaiset ovat jääneet pitkälti katsomatta. Suomi vissiin voitti jonkun mitalinkin.

Chatabay. Mayoka Village. Uusi ennatys. Perati 10 polkupyorareissaajaa samassa majapaikassa. Menemme kimpassa syomaan ja pidamme konfrenssin missa vertailemme kokemuksia. Porukassa on aikamoista seikkailijaa. Fred Ranskasta on polkenut jopa koko Amazonin paasta paahan. 

Mzuzu. Malawin kolmanneksi isoin kaupunki. Ei mainittavaa teollisuutta (tai muutakaan). Matka jarvelta tanne oli aikamoinen ylosnousemus. Karmea ylamaki, alusta loppuun. Matkalla tapaamme kaksi uutta pyorailijaa. Yhden englantilaisen joka matkaa Lontoosta Kapkaupunkiin ja yhden japanilaisen, jonka pyora on jo aivan romuna ja loppumatka Kapkaupunkiin jotakuinkin tuhoon tuomittu. 

Azungu!!!!!!

Sportteja matkaajia ja Jussi

Best Banana in Malawi

Cape McLear

japanilainen

Matkasuihku. Sponsored by Eu.

Rantabileet Kande Beachilla. Ryhmamatkaajat ovat hieman eri sorttia....

Malawi-jarvelta paasee vain ylospain....

Jatkamme huomenna kohti pohjoista....

Bussimatkailua Sambiassa

Lusakassa tuli viivyttyä kauemmin kuin oli tarkoitus. Hoitelimme viisumit Tansaniaan,  järkkäilimme, hortoilimme, pähkäilimme ja hankimme puuttuvis tarvikkeita. Uskoni postitoimintaan koki Lusakassa järkytyksen. Dvd:n lähettäminen Suomeen oli aivan liian monimutkainen toimenpide suoritettavaksi parissa päivässä. Sambian postilaitoksen standardien mukaisen pakkauksen etsimiseen/rakentamiseen olisi mennyt jo ikuisuus.

Lusaka ei ehkä ole niitä kaikkein edustavimpia pääkaupunkeja maailmassa. Nähtävyyksiä ei oikeastaan ole muuta kuin Lusakan kadut, ihmiset, vilinä ja ylenpalttinen sekamelska. Mutta yllättävän rauhassa siellä sai päiväsaikaan kulkea, pimeällä emme edes yrittäneet. Oikeestaan Lusakassa oli aika röttäsen hyvä viba. Tavattiin myös yksi kollega Saksasta. Fillarireissaaja Saksasta. Kaveri polkee eteenpäin germaanisella tyylillä. Kaikki vimpan päälle ajateltuna ja rakenneltuna. Päiväbudjetti kokonaista 10 euroa. Toinen vuosi  tien päällä jo menossa. 

Yritettiin myös vuokrata autoa. Se meni ihan käsille. Ekassa autossa oli aikamoinen sähkövika. Toisessa taas ei toiminut neliveto ja takaovikin irtosi. No onneksi saatiin rahat takaisin ilman sen kummempaa vääntämistä. 

Bussimatka Lusakasta South Luangan kansallispuiston luokse oli hauska. Bussi hyvää sambialaista keskitasoa. Kaaos bussiasemalla huikea. Onneksi epäluuloista sieluani rauhoitti bussiyhtiön oma saarnaaja, joka messusi varsin kovaäänisesti mikrofooniinsa bussissa koko alkumatkan, siunasi matkustajat ja toivotti kuskille herran suojelusta. Tunsin rauhan saapuvan sieluuni. Usko on mekaniikan lakeja väkevämpi. "Jos ostat kymmenen lippua tälle linjalle, saat seuraavan ilmaiseksi. Aamen. Hallelujaa."  Pokka ei pitänyt. Hävetti ihan perkeleesti. 

South Luangwan kansallispuisto menee Posti-Jussin kansallispuisto-rankingin ykköseksi. Kerrassaan lihaisa ja maisemaltaan paras. Ensimmäistä kertaa yritin  nukkua ihan konkreettisesti norsujen kanssa samalla leirintäalueella. 

Olemme  lisänneet matkasuunnitelmiimme Ruandan ja Ugandan. Osaksi sen takia että niin monet reissaajat ovat kehuneet näitä maita ja osaksi sen takia, että haluan tuoda osaksi suomalaista työkulttuuria norsunjalkataudin ja ebolan.

Aikuisten oikeesti eteläinen Afrikka on osoittautunut turistille hyvinkin helpoksi paikaksi matkustaa. Ihmiset ovat uskomattoman ystävällisiä, avuliaita ja asiat hoituvat aina, tavalla tai toisella. (Afrikkalaisella mittapuulla muhkea lompakko ei tietysti ole yhtään pahitteeksi. ) Koen olevani etuoikeutettu ja pirun kiitollinen näille ihmisille siitä, että saan olla heidän luonaan. En tullut parantamaan maailmaa, mutta ehkä muutama roponen lompsastani valuu tavallistenkin ihmisten taskuun.

Gunter, the professonal