Polkumopo Nishiki K29 alias "Niskahiki" R.I.P. 

Rakas pyllykaverini ja uskollinen polkumoponi Niskahiki jai 23.9. 2012 jatkamaan eloaan Tansaniassa. Niskahien jarrut, taka-akseli ja vaihteet olivat siina kunnossa etta paatimme jatkaa eloamme eri polkuja. Uskon etta Niskahiella on toivuttuaan edessaan monia onnellisia vuosia Tansaniassa maissi- ja riisisakkien kuljettajana. Niskahiki oli uskollinen ja luotettava kumppani. Ikavoin hanta kovin.
    Terveisia Ruandasta. Kampesimme itsemme lapi Tansanian. Matkalla sattui paljon vastoinkaymisia. Pahin ehka se etta rakkahin matkatoverini Nicon lompakko varastettiin Mwanzan bussiasemalla. Nyt elelemme ainakin kuukauden yhdella lompakolla. Tansania osottautui raskaaksi maaksi reppumatkustaa. Pitkat valimatkat ja kulttuuriero. Tietysti auttaisi, jos osaisi puhua swahilia. Mutta kun ei osaa, niin ei osaa.
     Onneksi muutaman hirvean paivan jalkeen paasimme Lake Tangajikalle. Upea pikku latakko. Noin 17% maapallon makeasta vedesta lilluu siella. Vietimme pari paivaa norjalaisen mr.Jacobsenin residentilla. Upea, pieni hiekkaranta ja vesi niin kirkasta etten ole nahnyt missaan. Snorklaaminen oli, jos mahdollista, viela upeempaa kuin Lake Malawissa. Aivan kuin uisit akvaariossa. Ja vanhalle akvaario-friikille, kuten mina, snorklaaminen akvaariokirjoista tuttujen kalalajien keskella on unelmien tayttymys.
   Matkasimme ms.Jollalla  Lake Tangajikaa pitkin kohti Burundia. Maisemat olivat upeat. En jaanyt kaipaamaan pallomerta, baaria, Trio Erectus tanssiorkesterin ikivihreita tai buffet-illallista. Saavuimme Burundin rajalle pimeassa. Tansanian rajaviranomainen tomumajassaan ei suositellut kovasti menemaan Burundin puolelle pimeassa. Tiesimme sen kylla muutenkin. Kylassa ei ollut majataloa, joten yovyimme raja-aseman lattialla.  

Burundi  

Burundi on maa jossa ei valttamatta halua viettaa kovin kauan laatuaikaa. Me vietimme siella 7 tuntia. Maa on uskomattoman kaunis mutta toivottoman korruptoitunut ja vaarallinen. Matkasimme rajalta rajalle yhdella kyydilla ja maksoimme aika paljon. Upeaa vuoristoa ja Lake Tangajikan rannalla oljypalmuviljelmia. Ehka joskus Burundi voi olla hienokin maa tutustua, mutta ei nyt, ei taman hallinnon aikana.

Ruanda

Saavuimme tanaan Ruandaan. Tansanian ja Burundin jalkeen tama tuntuu helpotukselta. Karmaisevasta historiasta huolimatta maa tuntuu jotenkin sivistyneelta. Roskia ei missaan, muovipusseja ei ole saatavilla, useat paikalliset osaavat oman kielensa lisaksi seka ranskaa etta englantia, tiet ovat hyvassa kunnossa, talot pysyvat pystyssa, poliisit eivat pummi rahaa ja ihmiset eivat hypi koko ajan silmille. Kuulin etta taalla on todella tiukka hallinto. Korruptio on saanut kyytia isan kadesta. Maa pyrkii houkuttelemaan yha enemman turisteja ja lansimaisia sijoittajia.
Huomenna koitamme menna katselemaan serkkujamme simpansseja. Koordinaatit ovat hieman kateissa, mutta emmekohan me jotenkin sinne sinnittele.

   Kaikista vastoinkaymisista huolimatta fiilikset ovat edelleen hyvat. Tottakai sita tietaa jo valmiiksi ennen matkaa, etta varmasti sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja sita osaa odottaa. Muutenkin afrikkalainen mentaliteetti alkaa tarttumaan. Niin kauan kun on ruokaa - no worries.

Lake Tangajika

Niskahiki, tuo uskollinen persmopo uuden uransa kynnyksella

Tallink Princessin vip-osasto

Vihdoinkin pois Tansaniasta

Bileet kansallispuistossa. Muuta ei tarvita kuin autostereot ja pullo olutta

Blue monkey

Kongo. Niin lahella ja niin kaukana. Turvallisuustilanne maassa on taas kaoottinen. Ei ole menemista.

Joskus leirintaalue on hiukkasen kauniimmalla paikalla. Lake Kivu.

Ruma lisko

Haikara tuo Afrikkaan paaaaaaljon lapsia.

Pulisonki monkey

Love, peace and respect

Pole pole. Zigi zigi bum bum.

Jambo. Terveisia Tansaniasta. Matkamme on jatkunut joutuisasti, mika tarkoittaa bussia. No pole pole. Kaikkea on tapahtunut, akuna matata. Dar es Salam on Suomen kokoinen kaaos (6 milj. asukasta) , missa raha etsii taskuaan. Yrittajaa on moneen junaan. Ihme kylla, tykkasin kaupungista. Mukavaa olla eksyksissa. Itseasiassa se on islam, joka tekee kaupungista mielenkiintoisen. Kulttuurinen kirjo, moskeijan kutsu, uskomaton sekamelska ja liikenne joka etsii vertaistaan. Baarit hapeavat pimeassa synnintunnoissaan, mutta etsiva loytaa, jos vainu on kohdillaan.Ainoa kaupunki maailmassa missa sadan metrin vilinan aikana voi eksya kahdesti.
Sitten menimme Zanzibariin. Mukava paikka kahden viikon valmismatkalle, mutta viiden kuukauden pyorailyn jalkeen se tuntui karmealta. Onneksi Zansibarin vanhassa kaupugissa, Stonetownissa, oli Kirjallisuus ja Jazz-festarit. Meininki oli hulppea. Matkakumppanini Chilesta viettivat normaalia eloaan samaan aikaan kun  mina edustin urhoollisesti Suomea mamsteenimaisessa hengessa. Bandeja Malista, Keniasta, Tanskasta, Etela-Afrikasta, Norjasta ja paikan paalta ja ties mista. Meno oli villisti varsin anti-porilaista. Puntti vipatti kunnolla ja soitantajamit jatkuivat parhaimmillaan aamuviiteen. Sain kunnian istua muusikoiden killassa, koska he uskoivat etta ihminen joka polkee Kapkaupungista kuuntelemaan jazzia on 120% taysin hullu. Saatujen drinkkien maaraa en osaa nain akkiseltaan arvioida, mutta sain yhden cd:n.  Ja yhden tyttoystavan.
    Zanzibar oli muuten karmaiseva pettymys. Odotin hippia meininkia, mutta sain ylituristinoituneen ahvenanmaan taynna poispilattuja teinityttoja horokorvasaarelta euroopasta ja vastinparina wannabe-bobmarley bisnespoikia omasta takaa. Sharin is caring.
    Takaisin Dar Es Salamiin. Hengailemme Susanin kanssa pari paivaa. Kumpikaan luottokorttini ei toimi, mika lujittaa parisuhdettamme.
Miten paasta pois Dar es Salamista? Tarvikkeemme ovat puskutraktori, telamiinoja, kirves ja korvatulpat. Bussiasema on leppoisa paikka ja ihmiset hyvin avuliaita. Kysymattakin loydat noin 129 ystavaa, jotka neuvovat ja kantavat rinkkasi.  Jopa silloin kun rinkka on jo selassasi. Ja kaikki tama vain pyyteettoman lahimmaisenrakkauden hengessa.
   Kavimme myos Ngorongorossa katselemassa ihmisia jotka olivat katselemassa elaimia. Aikuisten oikeesti paikka oli USKOMATTOMAN UPEA. Mykistava. Aika moni muukin on huomannut saman, mika ei ollut niin kiva juttu. South Luangwa Sambiasta joutuu nyt luopumaan Jussin top-nationalparks ykkostilasta. Retkemme oli hatainen ja halpa, mutta hieman hintavampana voin vakuuttaa etta se on hintansa vaarti ja elaman mittainen elamys.

StonedTown

Terveisia Poriin

Ngorongoro ja Niko

Jellonakuva nro 769

Bob Marleylla alkaa olemaan ruoho kortilla

tuleva postityolainen

keskella jaskaa

Livingston Malawi

Hieno purjevene

Uotisen Jorma heteropaissaan tepastelee koivet ojossa

Jokaisella ovella on Stonetownissa tarina. En muista tatakaan.

Jos totta puhutaan, en todellakaan pida Tansaniasta. Moni muukin on sanonut samaa. Ylituristinoitunut ja siksi naet vain  paikallisten ihmisten huonot puolet. Olet kaveleva pankkiautomaatti. Ihmisilla ei ole MITAAN kunnioitusta sinusta ihmisena ja kaikki kusettavat parhaan tahtonsa mukaan. Kaikkialla. Hyvin kaunis, mielenkiintoinen mutta harvinnaisen epamiellyttava maa. Anteeksi jos loukkasin jonkun tunteita......   Ehka se tasta paranee....