Pole pole. Zigi zigi bum bum.

Jambo. Terveisia Tansaniasta. Matkamme on jatkunut joutuisasti, mika tarkoittaa bussia. No pole pole. Kaikkea on tapahtunut, akuna matata. Dar es Salam on Suomen kokoinen kaaos (6 milj. asukasta) , missa raha etsii taskuaan. Yrittajaa on moneen junaan. Ihme kylla, tykkasin kaupungista. Mukavaa olla eksyksissa. Itseasiassa se on islam, joka tekee kaupungista mielenkiintoisen. Kulttuurinen kirjo, moskeijan kutsu, uskomaton sekamelska ja liikenne joka etsii vertaistaan. Baarit hapeavat pimeassa synnintunnoissaan, mutta etsiva loytaa, jos vainu on kohdillaan.Ainoa kaupunki maailmassa missa sadan metrin vilinan aikana voi eksya kahdesti.
Sitten menimme Zanzibariin. Mukava paikka kahden viikon valmismatkalle, mutta viiden kuukauden pyorailyn jalkeen se tuntui karmealta. Onneksi Zansibarin vanhassa kaupugissa, Stonetownissa, oli Kirjallisuus ja Jazz-festarit. Meininki oli hulppea. Matkakumppanini Chilesta viettivat normaalia eloaan samaan aikaan kun  mina edustin urhoollisesti Suomea mamsteenimaisessa hengessa. Bandeja Malista, Keniasta, Tanskasta, Etela-Afrikasta, Norjasta ja paikan paalta ja ties mista. Meno oli villisti varsin anti-porilaista. Puntti vipatti kunnolla ja soitantajamit jatkuivat parhaimmillaan aamuviiteen. Sain kunnian istua muusikoiden killassa, koska he uskoivat etta ihminen joka polkee Kapkaupungista kuuntelemaan jazzia on 120% taysin hullu. Saatujen drinkkien maaraa en osaa nain akkiseltaan arvioida, mutta sain yhden cd:n.  Ja yhden tyttoystavan.
    Zanzibar oli muuten karmaiseva pettymys. Odotin hippia meininkia, mutta sain ylituristinoituneen ahvenanmaan taynna poispilattuja teinityttoja horokorvasaarelta euroopasta ja vastinparina wannabe-bobmarley bisnespoikia omasta takaa. Sharin is caring.
    Takaisin Dar Es Salamiin. Hengailemme Susanin kanssa pari paivaa. Kumpikaan luottokorttini ei toimi, mika lujittaa parisuhdettamme.
Miten paasta pois Dar es Salamista? Tarvikkeemme ovat puskutraktori, telamiinoja, kirves ja korvatulpat. Bussiasema on leppoisa paikka ja ihmiset hyvin avuliaita. Kysymattakin loydat noin 129 ystavaa, jotka neuvovat ja kantavat rinkkasi.  Jopa silloin kun rinkka on jo selassasi. Ja kaikki tama vain pyyteettoman lahimmaisenrakkauden hengessa.
   Kavimme myos Ngorongorossa katselemassa ihmisia jotka olivat katselemassa elaimia. Aikuisten oikeesti paikka oli USKOMATTOMAN UPEA. Mykistava. Aika moni muukin on huomannut saman, mika ei ollut niin kiva juttu. South Luangwa Sambiasta joutuu nyt luopumaan Jussin top-nationalparks ykkostilasta. Retkemme oli hatainen ja halpa, mutta hieman hintavampana voin vakuuttaa etta se on hintansa vaarti ja elaman mittainen elamys.

StonedTown

Terveisia Poriin

Ngorongoro ja Niko

Jellonakuva nro 769

Bob Marleylla alkaa olemaan ruoho kortilla

tuleva postityolainen

keskella jaskaa

Livingston Malawi

Hieno purjevene

Uotisen Jorma heteropaissaan tepastelee koivet ojossa

Jokaisella ovella on Stonetownissa tarina. En muista tatakaan.

Jos totta puhutaan, en todellakaan pida Tansaniasta. Moni muukin on sanonut samaa. Ylituristinoitunut ja siksi naet vain  paikallisten ihmisten huonot puolet. Olet kaveleva pankkiautomaatti. Ihmisilla ei ole MITAAN kunnioitusta sinusta ihmisena ja kaikki kusettavat parhaan tahtonsa mukaan. Kaikkialla. Hyvin kaunis, mielenkiintoinen mutta harvinnaisen epamiellyttava maa. Anteeksi jos loukkasin jonkun tunteita......   Ehka se tasta paranee....