Sossusvlei vai oliko se Rane?

Sossusvlei on paikka johon namibialaiset vievat muksunsa, kun he lahtevat ostoksille. Hiekkaa riittaa useampaankin lapparilliseen ja hiekkakakut ovat kauniin punertavia. Siispa mekin lapsenmielisina laitoimme kurahousut jalkaan, neppisautot taskuun ja matkasimme sinne.
Sossusvleissa on dyyneja josta valita. Dyyni nro 45 on tuttu teeveesta ja noin miljoonasta valokuvasta. Paha vaan etta se on aikojen saatossa tallaantunut. Me valitsimme dyynin numero 40. Se on juuri avattu, neitseellisen hemaiseva ja siten hiukkasen haastavampi. 250 metria korkealle hiekkakakulle tarpoaminen on varsin lystikasta touhua jossa herahtaa hikikarpalo jos toinenkin. Kuskimme Frans, Tumppi, mina ja reipas nuori portugalilainen neito sentaan selviydyimme huipulle. Saksalaiset hyytyivat puolivalissa, tietenkin...Huomasin etta polkumopolla liikkumisesta on sentaan jotain hyotya, voimia olisi jaanyt vaikka toiseen mokomaan.
Huomisaamulla matkaamme paikkaan, joka on helpointa lausua pulla suussa, Swakopfmund. Vietamme juhannuksen perinteisissa merkeissa ja poltamme kylan.
       Ja sitten aaaaarrrggghhh...jaan taas yksin. Onneksi Windhoekin paamajaamme saapui juuri kaksi chilelaista polkupyorareippailijaa, Nicholás ja Nicholas. Nicholaksen erottaa siita etta hanella on hieman kierot silmat. Nicholaksilla on paamaarana pyorailla Kalaharin autiomaan poikki Botswanaan ja paatya lopulta Etiopiaan ja kivuta Kilimanjaron huipulle. Kutsu on kaynyt ja eika toisaalta olis yhtaan hullumpi idea.....