Namibia!, sanoi Ahtisaari kun pullaansa ahmi

Windhoek 31.5. 2012

Vuoristosta on siirrytty aavikon kautta savannille. Jos ei ollut Etela-Afrikan lansirannikko kovin ruuhkainen, niin Namibia se vasta tyhja paikka on. Vierailin Fish River Canyonissa, jossa elakelaiset mittaavat pulssiaan patikoimalla kanjonin paasta paahan. Retki on suosittu masokismin muoto. Huoneet olivat tayteen buukattu mutta onneksi gaddafitkin kateudesta kalpeaksi saava telttani sentaan mahtui nurmikolle. Koyhat lekottelivat kylpylassa tai huoneistoissaan. Uima-allas oli lammin ja vesi kuuluisa terveysvaikutuksistaan. Kanjonista ylospolkeminen olikin sitten vahan rankempaa. Tie soraa ja kunto kuraa, kuten sanotaan. Muutaman yon telttailin pusikossa kun majapaikkoihin tai yleensa mihinkaan oli aina matkaa enempi kuin pohkeissa puhtia. Aavikkomaisessa maastossa myos tuulee varsin vetreasti. Ja kuten arvata saattaa, niin aina vastaan. Yhden tavallista kurjemman paivan jalkeen loysin paroni Gerhard DeBumppenburgerin upean majatalon, jossa lekottelin (kuumeessa ja naama palaneena) kaksi paivaa. Paroni Gerhard DeBumppenburgerin hyvalta ystavalta, kreivi Johann DeGoeppelsschwargerirlta sainkin sitten kyydin aina Windhoekiin saakka. Tuli otettua muuten myos hienoja kuvia liskoista ja apinoista. Saali vain etta tuli otettua ne sellaisessa tiedostomuodossa ettei niita saa auki julkaisumuotoon kuin rautakangella, ja niitahan ei Namibiasta heti loydy....